Miettiiköhän kukaan tai onko koskaan missään tilanteessa miettinyt miten syviä haavoja useat läheisistämme kantaa sisällään? Mistä ne johtuvat ja kuinka niistä on päästy yli- vai onko päästy ollenkaan?
Jokainenhan meistä tietää, että ylitsepääsemättömiä asioita on monia, kuten kaiken omaisuuden menettäminen, avioero ja läheisen ihmisen (varsinkin oman lapsen) menehtyminen. Nämä tapahtumat tuovat surua, joka pysäyttää hetkeksi tai jopa tosi pitkäksi ajaksi normaalin elämän ja tuo ajan jolloin ei tiedä mitä tehdä, missä olla tai minne mennä. Jaksaako yleensäkään edes nousta joka päivä vuoteesta ja pukeutua päivävaatteisin ja alkaa suorittaa päivän asioita normaaliin tapaan?
Ne, jotka eivät ole koskaan masentuneet tai joutuneet ” mustan verhon” kietomaksi useesti sanovat, että ”ei kun niskasta kiinni ja eteenpäin”, mutta asia ei tosiaankaan ole monesti niin helppoa. Useesti ”verhosta” vapautumiseen tarvitaan paljon aikaa, sairauslomaa, ammatti-ihmisen kanssa keskustelua ym. Myös silloin kun elämässä on kirjaimellisesti alamäki ja olet yksin ”mustaan verhoon” kiedottuna, tulee mieleen kaikenlaista radikaalia kuten tarttua humaltaviin aineisiin, joka todella joo ei ole apu asiaan, mutta se ”musta verho” estää sitä jolla on henkinen ahdinko ja estää näkemästä valoa pimeydessä.
Tällä hetkellä Suomen ja maailman tilanne on vaikea kun ei ole työtä ja taloudellinen tilanne on heikko, rakkauden satamat on myrskyisiä ja joka paikassa riehuu sairauksia joille ei oo vastauksia niin vain. Vanha sanonta sanoo, ”Tekevälle sattuu ja tapahtuu”. pitää mm. nykyisin osittain paikkansa koska mm. työelämässä on kiirettä ja kiire aiheuttaa mm. vahinkoja, jolloin pahimmillaan sattuu niin ikävästi että menee työkyky ja taloudellinen ahdinko alkaa.
Kuinka moni myöntää, että yhteiskuntaamme kiusaava pitkäaikaistyöttömyys on aikamoinen riivaaja? Monet meistä varmaan haluaisi tehdä työtä tai kouluttautua, mutta kun se raha ei kasva puussa. Vaikka myönnän, että on rahapuukin olemassa mutta siitä ei tuu rahaa ja joka paikassa vaan lomautetaan ja irtisanotaan. Mikäpä muu sitä alkaisi ketuttaa kuin koko ajan turha oottaminen että pääseekö sitä vai eikö ja kuitenkin useesti tulee mediasta tieto että taas säästetään ja irtisanotaan henkilöitä työpaikoistansa ja paluuta ei oo.
Kuntokievari tonttu