Pelko vai fobia? Mikä ero?

Fobia on tiettyihin tilanteisiin tai kohteisiin liittyvä todellisen uhkan olemassaoloon perustumaton pelko (kammo tai kauhu), jonka ahdistuneisuusoireita henkilö ei pysty hallitsemaan. Vastenmielisyys esimerkiksi jotain eläinlajia kohtaan ei ole vielä fobia. Fobiat luokitellaan ahdistuneisuushäiriöihin. Sanaa fobia käytetään lääketieteessä joskus myös oireiden kuvailuun. Esimerkiksi sairauksissa, joissa syöminen aiheuttaa potilaalle pahoinvointia tai kipua voidaan puhua sitofobiasta eli syömisen pelosta. Ensimmäisessä todelliset fobiat kehittyvät muun muassa jonkin lapsuuden aikaisen tapahtuman vuoksi. Usein ongelmat syntyvät yksilön tavasta ajatella, tuntea tai käyttäytyä. Myös tietämättömyys voi olla osasyynä fobiaan. Toisessa fobia alkaa kehittyä ns. ehdollistumalla. Joillakin ihmisillä on tavallista alhaisempi ahdistuskynnys ja stressitilanteissa hän saattaa saada yksittäisiä paniikkikohtauksia. Ihminen liittää paniikkikohtauksen tilanteeseen tai tapahtumaan.

Yksi esimerkki on Koulupelko

Koulupelko on kouluun liittyvää ahdistuksen tunnetta etenkin kouluun lähdössä. Ahdistuneisuus liittyy yleensä tunne-elämään. Koulupelko ja kouluahdistus tarkoittavat sitä, että lapsi tai nuori kokee kaiken kouluun liittyvän uhkaavaksi ja vaaralliseksi. Ahdistunut lapsi tai nuori saattaa kokea uhkaavaksi esimerkiksi kiusaavat luokkatoverit, koulumatkan, opettajan tai koko kouluyhteisön. Koulupelko voi kehittyä myös vuosien kuluessa, esimerkiksi pitkään jatkunut kiusaaminen saattaa myöhemmin aiheuttaa sen, että vaikka nuori ei kärsisikään enää kiusaamisesta, on kaverisuhteiden luominen koulussa vaikeaa, vaikka vapaa-ajalla sama henkilö tulisikin hyvin ihmisten kanssa toimeen. Suuret sosiaaliset estot koulussa voivat taas johtaa paniikinomaisiin pelkotiloihin ja koulun karttamiseen. Aivan pienellä koululaisella koulupelko voi syntyä myös siitä, että lapsi kokee olonsa turvattomaksi, kun ei tiedä mitä hänen äidilleen tapahtuu sinä aikana kun hän itse on koulussa. Kouluahdistuksesta kärsivä kykenee ehkä olemaan koulussa, mutta varsinaisesta koulupelosta kärsivä lapsi välttää kouluunmenoa mahdollisimman pitkään.

 

1. Araknofobia – hämähäkkikammo

Yleisimmän fobian tittelin haltijasta kiistellään. Hämähäkkikammo lienee hyvin lähellä kärkeä, ja se saattaa jopa olla yleisin. Jopa 50 prosenttia naisista ja 10 prosenttia miehistä kärsii jonkinasteisesta hämähäkkikammosta.

2. Akrofobia – korkean paikan kammo

Korkean paikan kammo on yksi yleisimmistä tai jopa yleisin fobia. Se voi esiintyä monella tavalla: jotkut eivät kykene sen vuoksi menemään lähelle näkötornin tasanteen laitaa, joitakuita alkaa huimata jo tuolille noustessa.

3. Emetofobia – oksennuksen ja oksentamisen kammo

Tätä fobiaa harva tuntee, vaikka se on tavallinen. Sen yleisyydestä ei ole tarkkaa käsitystä, mutta joidenkin tutkimusten mukaan siitä kärsii jossain määrin jopa kolmannes aikuisista.

4. Brontofobia – ukkoskammo

Tästä fobiasta ihmiset pääsevät yleensä eroon iän myötä. Lapsilla se on yleinen, aikuisilla harvinainen.

5. Mysofobia – likaisuuden pelko

Tällä pelolla on monia ilmenemismuotoja. Usein se voi ilmetä tarpeena siivota usein ainakin tiettyjä kodin tiloja tai pestä usein käsiä. Äärimmillään kyse voi olla niin voimakkaasta lian ja bakteereiden kammosta, jolloin suurin osa päivästä kuluu pakonomaiseen puhdistautumiseen ja siivoamiseen.

6. Klaustrofobia – ahtaan paikan kammo

Tämä pelko on hyvin tunnettu mutta ei lainkaan niin yleinen kuin voisi luulla. Sen tunnettuus johtunee siitä, että siihen viitataan niin usein kirjallisuudessa ja elokuvissa.

7. Agorafobia – torikauhu

Tämä kammo on tavallaan ahtaan paikan kammon vastakohta. Siihen liittyy usein julkisten paikkojen ja tilanteiden pelkääminen. Ääritapauksissa ihminen voi eristäytyä kotiinsa ja viettää siellä vuosikausia käymättä ulkona.

8. Aerofobia – lentopelko

Tämä pelko on melko tuore, lentoliikenteen mukanaan tuoma ilmiö. Ääritapauksissa se voi merkitä myös junilla tai autoilla tehtävien pitkien matkojen karttamista. Joskus lentopelkoa voidaan lievittää rauhoittavilla lääkkeillä.

9. Skotofobia – pimeänpelko

Pimeä sinänsä ei ole se, mitä pimeänpelosta kärsivä kammoaa. Pelko kohdistuu enemmänkin niihin todellisiin tai kuviteltuihin vaaroihin, joita pimeydessä piilee. Pimeänpelko on lapsilla hyvin yleinen, mutta se menee yleensä ohi iän myötä.

10. Ailurofobia, kynofobia ja ofidiofobia – kissojen, koirien ja käärmeiden pelot

Nämä kolme kammoa ovat hyvin yleisiä. Niiden taustalla arvellaan olevan biologiset syyt. Varovaisuus näiden eläinten suhteen on luultavasti kasvattanut ihmisen eloonjäämistodennäköisyyttä.

 

Haastattelin myös erästä henkilöä ja tässä lyhyesti hänen tarinansa:

Eloveena on 28v nainen joka jo lapsena muistaa kuinka pelkäsi todella paljon ukkosta ja salamoita. Hän koitti paeta piiloon joka paikkaan kun alkoi jyristä, ja hän oli paniikissa. Hän pelkää ukonilmaa edelleen (Brontofobia). Teini-ikäisenä hän alkoi kärsimään ja pelkäämän kuolemaa ja sydäntauteja (Tanatifobiasta ja Kardiofobiasta) vaikka lääkäri kuinka vakuutti, että syytä ei ole.

Kuinka nämä kolme fobiaa rajoittavat? Nukkuminen yksin tai toisen kanssa on hankalaa, koska jää kuuntelemaan omaa tai toisen sydämen tykytystä ja pelkää nukahtamista, koska ei ole varma herääkö ja yleensäkin koko aihe pelottaa (kuolema). Samalla haastattelun aikana ilmenee, että hän oli koulukiusattu. Hän myöntää, että kouluun meno oli vaikeaa aina ja oireena aamuisin oli vatsakipua ja hermostuneisuutta. Nykyisin hän uskaltaa jo sanoa, että kyseessä on koulupelko. Nykysin asia vaikuttaa hieman työelämässä ja arjessa.