Tuskallinen valhe

Moni sanoo, että  lapsen usko tähän maailmaan on se viattomin ja että  lapsi on  puhtoinen kaikesta pahasta, mutta mitä jos se joku  jonka ei  kaiken järjen mukaan  pitänyt virkansa  puolesta  särkee lupauksellaan  lapsenuskoo särkeekin sen.

Näin tapahtui kuitenkin  eräänä  talvi kuukautena vuonna 1990 eräälle  lapselle,  joka sokeasti  uskoi  erästä uskonnon edustajaa joka  lupasi  tälle lapselle  asian,  jota  kaiken järjen mukaan ei  voi  kukaan  ihminen  luvata kellekään. Eli  sitä, että jos  uskoo kovasti  jumalaan rukouksen kautta, eikä kerro kellekään niin mummo pelastuu. Asia meni niin, että tämä kyseinen lapsi oli hyvin  kiintynyt mummoonsa joka oli  hyvin sairas ja  elämänpolku oli päättymässä luonnollisesti mutta tätä ei lapsi,joka oli vasta seitsemän ja puoli vuotta  vielä  ymmärtänyt mitä  elämä tarkoittaa tai  mikä on  kuolema?

No kuitenkin  tälle lapselle  eräs uskonnon edustaja  sanoi,  että jos lapsi  oikein kovasti rukoilee ja palvoo jumalaa  ja muistaa että tämä on  pikkusalaisuus jota ei saa kertoo kellekään niin  mummo  pelastuu ja  lapsi ei menetä häntä. Mutta jos kertoo niin toisin käy.  Lapsi rukoili päivittäin, eikä kertonut  myöskään kellekään. Näin kului  pari kuukautta, kunnes tuli se maailman  kamalin aamu  kun vanhemmat  ottivat syliin ja kertoivat että  mummoa ei enää oo, hän on  pois siis  kuollut. Mitä  lapsi siinä vaiheessa voi muuta tehdä kun alkaa huutaa ja ymmärtää että  vaikka hän teki kuin oli käsketty niin toisin kävi. Hänhän ei ollut  kertonut kellekään ja hän oli muistanut joka ilta iltarukouksen. Perhe ei  ollut  erityisen uskonnolinen  vaan ihan tavallinen perhe  ja tietenkin  vanhemmat kuullessaan tästä kauhistuivat ja veivät asian eteenpäin mutta  lapsen kannalta se oli jo myöhäistä. Sinä päivänä  tämä pieni  lapsi oli jo päättänyt  alkaa vihaamaan  kaikkea  mikä liittyi  vähänkin  uskontoon tai hengelliseen. Tätä suurta  pettymyksen haavaa ei saatu korjattua.

 

Seitsemän vuotta myöhemmin:

Teini-ikäisenä  hän jopa eksyi hyvin väärille poluille mitä kutsutaan kaunissanaisesti "pirunpalvonnaksi", mutta onneksi tämä  vaihe  oli suhtkoht lyhyt koska kuitenkin pääsi eroon ja sai  hiljalleen ensin sairastuttuaan   masennukseen apua ja  ihmisiä  ympärilleen,  jotka  osasivat  auttaa ymmärtämän että ei se ole uskonnon tai  jumalan syy vaan sen joka  oli kauan sitten kertonut valheen ja ohjannut virkavelvollisuudestaan  huolimatta  väärin lupaamalla mahdottomia liian pienelle lapselle.12 vuotta  kului siis  tässä  paranemisporessissa, eivätkä valheet  unohtuneet  mutta  elämänpolusta tuli hiukan valoisampi vaikka valheen jättämä jälki  jätti arven joka ei parane varmaan koskaan.Tämä tarina on täysin faktaa, eikä ole minkään uskonto lahkon jäsenen tarinaa.

Kirjoittaja: Kuntokievari tonttu