Kohtaaminen

Tämä pohdinta perustuu ihmisten kertomuksiin, joilla on tapahtumahetkellä ollut paha mieli (sairauskohtaus) ihan muusta asiasta kuin siitä mitä muut ajattelevat tilanteesi olevan.

Nykymaailma on sitten kummallinen tai sitten osalla ihmisistä on vaan jäänpalanen sydämen paikalla tai mielipide että jos itket olet kaikkea muuta mitä oikeesti olet. Esim. lähelläsi sattuu ulkomaalaistaustaisen ihmisen käännyttäminen koska hän ei pysty maksamaan bussimatkaansa jossa olet matkustajana, samaan aikaan olet alkanut itkemään koska olet väsynyt ja ahdistunut, eli vaan yhteensattuma ja vaikka et itkisikään sitä bussitapahtumaa niin silti saat suvakin leiman ja huuteluja ilkeitä kanssamatkustajilta ja lisää olet suuressa ulkoilmakonsertissa ja sinua ”kantaa” ensiapuhenkilöt kainalossaan koska et pysty kävelee koska ahdistaa ja huimaa, sinua itket ja täriset vaikka ystäväsi oikea sellainen koittaa rauhoitella sinua että et vaan kuulisi kun muut huutaa ” narkkari, juoppo sinulle:”

Samoin saatat saada hyvin mulkoilevia katseita jos yhtäkkiä alatkin itkemään istuessasi paikallisessa terveyskeskuksessa, hmm kuuluu ”katsokaa voi parkaa taas on yksi hullu joka tarviisi juna-aikataulun jotta vois juosta sen alle miksi yhteiskunta hyysää noita yhteiskunnan elättejä.”

Eikö ihmisellä saakaan olla paha olla rauhassa jos kukaan ei suostu auttamaan vaan huutaa eikö ihmiset monikaan tunne lausetta ”auta lähimmäistäsi koska sinä saatat joskus olla se joka apua tarvii.

”Eikö ihmistä pitäis auttaa eikä pahentaa hänen pahaa oloaan koska hän kärsii ilman että itse siihen voisi vaikuttaa.

Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa?

T:Kuntokievari  tonttu