Tarina, jonka kertoja ei ole päivän selvä.
Tämä tarina kertoo erään Black Night nimisen terapiakissan tarinan kissan silmin.
Hei, olen Black Night, musta kissakundi, kuten nimenikin kertoo, olen 6 ja noin 5kk eli ihmisen iässä hieman oli 40v. Minulla on kellanvihreät silmät ja rakastan turkoosia pantaani, jossa on turkoosi kilikello (toisin sanoen sitä on kiva imeskellä ajoittain).
Kotioloissa minua kutsutaan Pantteriksi tai Panskuksi .
Kuten omistajanikin tarina niin minunkin on hieman mutkainen ja kivinen, koska synnyin paikkaan jota ihmiset sanoo vankilaksi, koska emoni omistaja asui siellä hetken emon kanssa, minulla on ollut elämäni ensimmäisten puolentoista vuoden aikana 4 kotia, joista neljäs on tämän hetkinen ja minulle on luvattu, että lopullisin ja niin se onkin.
Tähän kotiin tulin tammikuussa 2012 ja kuten minäkin niin omistajanikin oli hieman yksin tässä maailmassa ja rikki, siispä aloimme puhaltaa yhteiseen hiileen ja huomasimme, että yhdessä ainakin meillä on hyvä olla maailman kovuuden riepoteltavana.
Niin tämän jutun takia minusta tulikin terapiakissa ja sain kodin lisäksi työpaikan, jossa tilipäivää ei tunneta, mutta kalapäivä kylläkin.
Vaikka tätä nykyä omistajallani onkin puoliso niin minulla on yksityisoikeus viettää laatuaikaa omistajani kanssa runsaasti edelleen.
Minun suurin herkkuni oli ennen vain kuivanappulat (napulaholisti, mutta nykysin rakastan yli kaiken seitiä (seiholisti).
Minä vihaan yli kaiken kynsien leikkuuta ja kantokoppaani, mutta jos omistajan on pakko laittaa minut koppaan tai leikata kynteni niin en kutenkaan tahdo raapia tai purra, vaan alistun pienen hippaleikin jälkeen asian suoritukseen.
Olen hieman ajoittain kai liian villi ja saan usein kuulla siitä, kun meinaan omistajani kaataa juostessani ja sitten harrastan kissamaisten juttujen lisäksi musaa ja laulan usein rakkausaarioita omistajalleni, mutta jostain syystä kukaan ei halua kuunnella minua romanttiseen yö aikaan ja siitä saan kuulla usein myöskin.
Minua ärsyttää, kun ulkona pihakoivussa pikkulinnut hyppii ja tulevat lasin toiselle puolen häiritsemään kun koitan viettää vapaa-aikaa.
Jos saisin tässä yhteiskunnassa jotain muuttaa, niin kieltäisin imurit ihmisiltä,vaikka siivoaminen ei olekaan kivaa niin autan usein mattojen kasaamisessa tosin siitä en oo varma onko, koska se siivous päivä.
Harrastan myös Kalle kalan (muovinen lila, kala, pieni) metsästämistä sinisestä vesiastiasta, tuon vesiastian tarkoitus olis saada erityisesti minut juomaan, koska kiitos yhden ex omistajani, joka ei hoitanut minun lörötautia kunnolla, minulla oli pitkästä aikaa alkukesästä kyseinen tauti ja nykyinen omistajani huolestu, koska ei hänen aikanaan koskaan ollut aiemmin, mutta hän vei minut lääkärin ja samalla selvisi ongelmani vakavuus, mutta nyt kaikki on hyvin ja koitan opetella runsaampaan vedenjuontiin ja märkäruuan syöntiin ;)
Koska esi-isäni oli hyvin luonnon ja ympäristön kunnioittajia minunkin eräs suurin intohimoni on hortonomia eli tykkään hoitaa kukkia syömällä niitä ja tuulettamalla multia, omistaja ei tosin tätäkään ymmärrä vaikka on minulle oma plantaasi hankittu, mutta ei se riitä, kun on vaan liian pieni. Harrastan myös vuoteessavaanimista, kun joku uhkaa nukkuvaa omistajaa sen jalkopäässä mutta vaikka kuin koitan parhaani suorittaessani suojelua, niin aina saan siitä omistajan hermostuksen niskaani ja muutaman kerran jopa sumutuspullosta vettä. Mau mau
Usein monet häkeltyy, kun osaan imitoida koiraa eli minua voi kutsua viheltämällä ja osaan kätellä tai onko se tassuttaa se sana.
Erikoistalenttini on wc-pöntön vetäminen, mutta sillain kuitenkin pitää omistajaa kiusata että viskaan sinne aina sen hammasharjan jos se on jäänyt kiireessä sopivan alas
Tässäpä tarinani pienesti
Koska teistä lukioista kukaan ei osaa lukee kissaa niin minä vaan sanelin ja omistajani kirjoitti haamu kirjoittajan roolissa.
Nyt vaan jään odottamaan kirjallisuuden Finlandia-palkintoa.
Kuntokievari tonttu